Olisin tahtonut elämän toisin menevän. Olisin tahtonut ympärilleni terveitä ihmisiä. Olisin tahtonut yhteyttä. Olisin tahtonut että olisimme perheenä ja sukuna toisiamme kantaneet.

Mutta ei. Olemme eläneet etäällä, varsinkin silloin kun olemme eläneet lähellä. On ollut raskasta tunteiden tasolla. Tunteiden jotka eivät ole löytäneet ulospääsyä, vaan ovat muotoutuneet vääriksi ja ulostulleet kivulla ja loukanneet toisia. Paljon tukahdettua. Tuntuu pahalta.

Meitä ei ole edes montaa enää jäljellä. Emme ole yhtä tai yhdessä. Edes nuoremmat meistä eivät halua pitää yhteyttä. En tiedä mitä heille kuuluu, monesti olen yrittänyt kysyä. Ehkä annan heidän olla rauhassa ja toivon parasta.

Paljon sairautta. Etenkin mielen puolella, jotka ulostulleet fyysisinä kipuina. Paljon, paljon murhetta, surua on minulla kaikesta. Olen yksin ja tuntuu pahalta.