Aion kirjoittaa itseäni ulos, ulos kaikesta siitä mitä olen pitänyt sisälläni. Kaikkea jota  en edes tiedä olevan olemassakaan, ennen kuin kirjoitan. Mutta sen tiedän, että aloitan äidistäni, suhteesta häneen. Hänestä elämässäni, hyvässä ja pahassa. Koetan muistaa tuon hyvän.

Pääsiäisen aikaan sydämeni lävitse meni ymmärrys äitini vaikutuksesta elämääni. Olen ennenkin sen tiedostanut, mutta nyt se tuli eläväksi ja koetan sen muistaa. Sillä työstämisen aika on alkanut että pääsen hänen otteestaan, vaikutusvallasta elämään omaa elämää, näin 47-vuotiaana.

En aio kirjoittaa muulla tavalla kuin mitä mieleen tulee, sitä mukaa. Mutta aion olla rehellinen, niin pitkälle kuin osaan ja uskallan. Sillä aioin kritisoida äitiä, kaikesta siitä mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Koetan myös häntä ymmärtää ja anteeksianto kulkee aina mukana, ja joskus se muuttuu rauhaksi.

Ehkä tämä aluksi, johdatukseksi siihen mitä tuleman pitää.