Kun pitää käyttäytyä sivistyneesti tai niin että antaa älykkään kuvan, niin eihän silloin voi mitenkään olla oma itsensä? Miten tämä pitäisi ajatella. Samalla kun on hyve olla oma itsensä ja on hyvä olla oma itsensä, silti täytyy yleisen ilmapiirin ja hyvänolon (?) takia olla hillitty? Hmm. Mitähän minä ajan takaa.

No, minä yritän käyttäytyä, olla fiksu. Olla ajattelevainen, nokkela, huomaavainen, hauska kaikin puolin. Ei hemm… Milloin minusta on sellainen tullut, että yritän.No tiedänhän minä. Seurakunnassa. Siellä piti olla kunnolla, asiallisesti ja kun naurahdit, ei hampaidesi tullut näkyä. vain vienosti hymyä. Eikä ainakaan mitään ilmaan huitomista. Siellä minusta tuli tällainen, hemmetti. Ja se on tiukassa, voi luoja kuinka onkaan.

Toisaalta, jos päästäisin itseni irti, millaista olisi jälki?

Ja kuitenkin haluan pitää kontrollin. En minäkään jaksa ihmisiä jotka kaikkea suoltavat puhetta tai kirjoitusta, ilman mitään kunnollista sanottavaa. Hirveää sanojen sekamelskaa toistensa seassa ja lomassa. Lieneekö niin että miten tahansa voi puhua, kunhan se on asiaa, noin niin kuin yleisesti. Ei aina tarvitse olla, ja huumorikin voi olla korkeatasoista. Minäkö kontrollifriikki?

Herättää hämmennystä tulla huomatuksi. Aion kuitenkin jatkaa valitsemallani linjalla, olemalla avoin ja puhumalla tyhmiä.  Kontrollia mahdollisemman pienellä. Oikeasti olen ollut nykyisin avoimempi ja näin ollen kutsuvampi ihmisille. On aika huikeata huomata ihmiset itsekin, heidän sama hölmöytensä kuin mikä on itsellä. Se on oikeastaan hellyttävää. Olematta sen kummemmin uskovainen, lukee isossa kirjassa että ihmispelko panee paulan. Ja että rohkeus on hyve, sekin lukee jossain hengellisessä kirjassa.

Ja aika. Aikaa pitäisi antaa asioille. Ei mennä siihen väliin, vaan kunnioittaa. Yksin ongelma elämisessä ja kirjoittamisessa ja puhumisessa on se, että minä haluaisin olla joka hetkessä olla totta. Haluaisin niin että jokainen sanani tarkoittaa. Ehkä täytyy antaa hieman löysiä. Ja toisaalta….olen paljon jättänyt sanomatta, ajatellen sen olevan merkityksetöntä. Kuinka paljon elämää olen jäänyt kokematta