Tässä kun aikaa on, mietin naista, miestä ja ihmistä. Kuinka me kohtaamme toisemme sukupuolen mukaan, miehinä tai naisina. Samaa sukupuolta ollessa, kohtaamme ihmisinä. kenties enemmän. Olisi vapauttavaa jos minut kohdattaisiin ensisijaisesti ihmisenä, ilman jännitettä, mutta onko se mahdollista? Onko mahdollista vapautua miehen ja naisen välisistä jännitteistä. Huomaan että nainen minussa yrittää paljon enemmän, eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä, painoonsa, pukeutumiseen, vartalon malliin jne. Ja naisena koen paljon enemmän painetta.

Olisi huikaisevan vapauttavaa olla vailla noita paineita, vapautua nauramaan ja laulamaan elämässä. Ja kun täytyy käyttäytyä naisellisen sopivasti, ei voi olla yksi jätkistä? Tosin tiedän että miehetkin kaipaisivat rennompaa otetta ja yhdessäoloa. Jotkut miehet kenties kaipaavat että nainen on nainen, ennen kuin ihminen. Naiseuden taaksekin voi mennä piiloon, niin ettei oma persoona pääse esille, se on minusta aina surullista.

Tätä aihetta täytyy pohtia uudestaan. Toivottavasti maailmassa saisi koittaa vapauden vuosikymmenet?