Tulla kaapista ulos omana persoonanaan. Tällaisen hyvän kehotuksen kuulin viime viikon loppuna. Mutta kuinka uskaltaa. Kyllä sille on lupa . Sillä hyveisiin kuulemma jo kuuluu olla rohkea. Se on aika hurja ajatus. Luulisi tänä itseriittoisena aikana ettei tuollaiseen tulisi kehottaa. Mutta ehkä se tarkoittaa jotain muuta, käyttää omaa koko potentiaalia. Mikään ei ihmistä lamauta kuin se ettei tule näkyväksi omana itsenään omine ominaisuuksineen tai lahjakkuuksineen. Eikä tarvitse olla erityislahjakas jossain tekemisessä, vaan  että omat mielipiteet ym. tulisivat kuulluksi ja saisi sanottua ne tavalla jotka ovat itselle tyypillisintä.

Kun uskaltaisi ilman häpeää ja syyllisyyttä. Moni tuntuu uskaltavan. Ihan liiaksikin. Ja minä en sitä vähääkään. Kun uskaltaisi ottaa riskin. Puhua ja kirjoittaa ilman isompaa kontrollia, mutta hyvät tavat säilyttäen ja tarpeettomasti ketään loukaten.  Harjoitella ja opetella tarvittaessa. Kunpa uskaltaisin elehtiä ja ilmehtiä ilman kontrollia, ilman vaatimusta olla hillitysti. Kunpa uskaltaisin ilmaan huitoa, ilman ylimääräistä dramatiikkaa. Kunpa uskaltaisin.

 Tämä on taas aihe johon tulee palata.