Mikä on normaalia. Minulla se on erinäisissä asioissa hämärtynyt viimeisten vuosien aikana. Eikä se ihme ole, kaikkeen esitetään julkisuudessa parantumis-  tai muutosneuvoja. Enää ei saisi olla yhtään ahdistunut, surullinen, ylipainoinen ym. Kaiken pitäisi mennä hyvin ja täysillä, koko ajan pitäisi tuntua. Kaikki muu on luvallista tuntea paitsi yleisesti negatiivisesti pidetyt tunteet tai tyhjyys. Pitäisi olla liikkeessä ja paljon ystäviä. Kuinka poiketa polulta ja elää niin kuin elämä on.

Rakastan ihmisiä jotka ovat tavallisia, niin tavallisia kuin huoltoaseman miehet täydessä pöydässä juttua lyöden ja öljylle haisten. Huoltoaseman tunnelma on aito. Ehkä alan tehdä matkaa huoltoasemille ihan tarkoitushakuisasti ja elämää etsien. Ja annoksen siitä saaden. Siitä tuli mieleen että miehet, he jotka eivät ole trenditietoisia vaan haisevat öljylle, ovat niitä perusihmisiä kaikessa yksinkertaisuudessaan, edustaen sitä mitä me muut emme halua nähdä itsessämme. Ja nyt puhun niistä pienemmistä huoltoasemista, en abceista. Nuoremmat ihmiset eivät ehkä ymmärrä mistä puhun, mutta heidän on mahdollista löytää nuo huoltoasemat ja käydä niissä. Suosittelen.