Onnistuin äitini perusturvaa järkyttämään kun aloin tehdä henkistä eroa häneen hieman kovakouraisesti. Hän todella meni henkisesti huonoon kuntoon ja ymmärsin ettei ole oikea tapa sanoa asioita liian suoraan. Sillä ei hän vanhana ihmisenä enää pysty asioita käsittelemään mielessä niin kuin hyvä olisi. Tahdon jatkossa keskittyä omiin tunteisiin ja ymmärtää milloin minulla on paha olla hänen sanoistaan. Aion ottaa nuo tunteeni vastaan, niin etteivät ne vie minua syvyyksiin, niin kuin ovat vuosikaudet vieneet, nyt sen ymmärrän. Helppoa se ei ole, mutta pikkuhiljalleen. Yritän todella nähdä oman elämäni mahdollisuudet. Olen syyllisyyden tunnoissa ollut vuosikaudet, ihan äidistäni johtuen. Mutta toivon että perusturva hänellä säilyisi ja elämä olisi elämisen arvoista.