Eipä tänne tule juurikaan hyviä asioita kirjoitettua, mutta sellaista se on. Sitä haluaa itsestään ulos kirjoittaa asioita etteivät ne jäisi mieleen ja kasvaisi kohtuuttoman suuriksi. Sitä ne kyllä meinaavat tehdä, siksi kun on aikaa ja siksi kun on yksin. Kävin tänään vapputorilla, olin ollut kaksi päivää kotona käymättä lähisiwaa kauempana. Kävin toteamassa torilla kuinka yksinäinen olen. Tein havainnon että olen tainnut hieman erakoitua. Kun on paljon yksin kotona, vaikuttaa se ihmisten seurassa siten että sitä puhuu paljon tai päinvastoin, se hiljaisuus ja hiljainen ja riisuttu olemus seuraa ihmisten pariinkin.

Tälle illalle sain kutsun erääseen tilaisuuteen, mutta on niin ristiriitaiset tunnot. Ei huvittaisi ollenkaan lähteä, vain käpertyä kerälle kotona. Kunhan lähemmäksi ilta tulee, se sitten selviää lähdenkö. Tästä kirjoituksesta tuli näköjään yksinäisyyden teema. Olen aiheesta lukemassa ja täytyy palata asiaan vielä myöhemminkin.

Niin vappu tuli ja kohta jo meni. Televisiossa olisi mielenkiintoista katsottavaa, saa nähdä jaksanko keskittyä katsomaan.Mietin tänään torikäynnin jälkeen miksi ihmisen täytyy olla nykyisin niin energisen, touhukkaan ja tehokkaan ja sosiaalisen oloinen. Miksi ei saa olla rauhallinen, maltillinen, flegmaattinen ja kenties apaattinenkin. Eivätkö ihmiset kestä katsoa toisissa näitä piirteitä, pelkäävätkö itsessään näitä. Näin ei saisi olla. Ei vain yleisesti hyväksytyt ja arvostetut ominaisuudet tule olla suosiossa ja näkyvillä. Tulee saada olla kaikkine tuntoineen. Tämä aika ei taida sellaista suosia. Eivät ihmiset sellaisesta seurasta innostu ja saa itselleen lisävirtaa ja energiaa. Mutta kun totuus on että meitä on monenlaisia ja vaihtelevat tunnot hiljaisemmillakin.

Kumpa tämä aika antaisi meille luvan olla surullisia, omissa mietteissä. On hyvä itse tiedostaa ja antaa tähän itselle lupa, vaikka tuntuisi siltä etteivät toiset siihen lupaa anna. Voi olla että se vie syvempään yksinäisyyteen ja hilljaisuuteen. Jos kohtaa samantyyppisen ihmisen, on se hienoa. Silloin sanat ovat turhia, ja hiljaa on hyvä olla toisen seuraasa. Eikä tämä tarkoita sitä etteikö innostuisi. Mutta peruselementtinä voi olla alakulo.