Kumma miten tulee syyllisyys, painaa jatkuvana takaraivossa jos en ole kotiani puunaamassa ja siivoamassa, koko ajan. Koko ajan pitäisi tehokkaana tehdä jotain. Mistä ihmeestä tuo paine tulee. Kyllähän minä nyt suurin piirtein kotini siistinä pidän ja kyllähän siinä pitäisi saada elämämisen jäljet näkyä.Tuli mieleen niitä naisia (lienevät yleensä naisia) joille tuo siivoaminen on pakonomaista ja olen ymmärtänyt että heitä on jonkin verran. Yhdistyykö se johonkin puhdistautumisseremoniaan vai mitä se on, katumisen tekoa? Ihan niin kuin joku muukin asia voi olla, joka tuo puhdistautumisen tunteen, onhan niiitä. Minusta tuntuu että asialle on juontuu juurensa kauemmaksi. Tuolle syyllisyyden tunteelle tulisi ennen kaikkea tehdä jotain. Olen huomannut että kaikkein mieluiten siivoan silloin kun tee sitä syyllisyydestä. Yht'äkkiä vain huomaan että oho, tulipa siivottua. Mutta täytyy nyt alkaa tutustua tuohon syyllisyyden tunteeseen, ennen kaikkea ottamaan se vastaan ja kuunnella sitä. SIihen voi mennä aikaa kun tulen sen kanssa sikäli ystäväksi, että kuulen mitä se oikeasti yrittää sanoa. Koetan kuunnella ja arvostaa sitä. Jospa se kun tulee kuulluksi,  tyytyväisyydestä vaimenee.