sunnuntai, 25. joulukuu 2016

Halleluja tälle Joululle!

 

 

Tänä Jouluna olen uudestisyntynyt. Tänä jouluna olen oivaltanut voimani. Tästä joulusta lähtien aion sen ottaa käyttöön. Aion sanoa sen mitä tunnen ja koen, minkä oikeaksi ymmärrän.

Kuinka olen voinut elää lähes 50 vuotta tästä tietämättömänä. Missä kuplassa olenkaan elänyt, hyvyyden kuplassa johon tämä luterilainen kusetus on minut opettanut. Ihmisten tulee olla hyviä toisilleen, tottahan se mutta ei millä tahansa kustannuksella, ei itsestään luopuen, niin hyvä ei kenenkään pidä olla. Itsensä voi elää pussiin ja pysyä siellä. Kiukuta sitten sille kaikkein lähimmälle ja se kaikkein lähin voi jäädä saamatta, usein se on elämänkumppani. Sillä silloin on vaarana että kaikki tukahdutettu purkautuu juurikin hänelle ja siksi suhteet eivät kannata. Eikä niihin alun perinkään uskalla.

Olen syntynyt uudesti. Hallelujaa tälle Joululle!

sunnuntai, 11. joulukuu 2016

Äideistä parhain?

 

 

Äitini voi huonosti. Oikeastaan on voinut aina, enemmän tai vähemmän. Mutta aloitti toden teolla silloin kun huomasi että minä olen lähellä ja autan. Ja auttanut minä olenkin. Olen kiiruhtanut itseni ohi auttamaan. Niin monta kertaa jolloin hän ei edes olisi tarvinnut apua. Nyt hän tarvitsee, kaiketi?

Mutta minä olen auttanut, olen ollut valmiina. Päivystysvuoro on pelannut. Pelolla olen vastannut puhelimeen, että mitä nyt?  Ja kun hätänä on ollut pahamieli jostakin, tyytymättömyys, negatiivisuus kaikkeen. Pahinta on ollut huomionhakuisuus, se että häntä loukataan, ei hoideta, ei kaikin tavoin kannatella. 

Olen minä yrittänyt, Luoja sen tietää, olen elänyt häntä varten ja hänelle. Olen ollut sijaiskärsijä jottei hänen tarvitse. Miksi?

Siksi että en toivo että kukaan joutuu kokemaan laiminlyöntejä, siksi ettei häntä huomata. Hän on ollut heikko. Ei omaa tahtoa, tervettä , vaan hän on joutunut sen hakemaan syyllistämällä muita.

 Äitini voi huonosti ja minä kirjoitan tällaista? Miten minä voin?

 

sunnuntai, 11. joulukuu 2016

Surullinen perheyhteys

Olisin tahtonut elämän toisin menevän. Olisin tahtonut ympärilleni terveitä ihmisiä. Olisin tahtonut yhteyttä. Olisin tahtonut että olisimme perheenä ja sukuna toisiamme kantaneet.

Mutta ei. Olemme eläneet etäällä, varsinkin silloin kun olemme eläneet lähellä. On ollut raskasta tunteiden tasolla. Tunteiden jotka eivät ole löytäneet ulospääsyä, vaan ovat muotoutuneet vääriksi ja ulostulleet kivulla ja loukanneet toisia. Paljon tukahdettua. Tuntuu pahalta.

Meitä ei ole edes montaa enää jäljellä. Emme ole yhtä tai yhdessä. Edes nuoremmat meistä eivät halua pitää yhteyttä. En tiedä mitä heille kuuluu, monesti olen yrittänyt kysyä. Ehkä annan heidän olla rauhassa ja toivon parasta.

Paljon sairautta. Etenkin mielen puolella, jotka ulostulleet fyysisinä kipuina. Paljon, paljon murhetta, surua on minulla kaikesta. Olen yksin ja tuntuu pahalta.

keskiviikko, 9. marraskuu 2016

Pohdinnan paikka

Pohdinnan paikka. 

Jos ihminen on eri mieltä kuin minä. Enkä voi ymmärtää miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee, minun mielestä väärin. Miten hän voi olla niin tyhmä, sokea ja tietämätön. Puolustaa yleisestikin ajateltuna vääriä arvoja.

Ja silti hän voi olla samalla tunteen tasolla hyvän tunteen jättävä, asiallisesti puhuva. Jopa lempeän oloinen.

Mitä tämän ristiriidan edessä pitäisi tehdä tai ajatella? Olen ihastuksen partaalla mutta en tiedä kuinka tässä käy.

Pitäisikö lopettaa ihmiseen tutustuminen jota en ole vielä edes nähnyt tai puhelimessakaan puhunut. 

 

Mitä minun pitäisi tehdä?

sunnuntai, 31. heinäkuu 2016

koruista kyyneleet

Kyyneleet tulivat silmiini kun pystyin iloitsemaan toisen onnesta. Kaikesta siitä kauniista mitä hän on elämässään saanut. Hyvästä aviomiehestä, kauniista kodista, Välimeren matkoista, monesta taidosta joita hänellä on, sosiaalisista ja läheisistä perhesuhteista. Kaikesta siitä mitä minulla ei ole Minulla on vain yksinäisyys ja huolet. Näin koen ja nämä asiat nyt korostunut. 

Tuon toisen ihmisen elämä tuntuu täydelliseltä. Niin, ainakin tuntuu. 

 Yksinäisyys tuo monta asiaa pintaan. Äsken sen, ettei sillä ole väliä kuinka moni esim minun kirjoituksiani eri tahoilla lukee ja tykkää. Sen ei ole väliä. eikä sitä tule tavoitella. Voin harvakseltaan kirjoittaa eikä ole väliä lukeeko joku. Joku varmasti lukee, ja toivon että juuri hänelle voisi olla kirjoitukseni.

Päiväni tärkein opetus on ollut, etten koeta yltää siihen mihin en luonnollisesti yllä. Että en luovu itsestäni yrittäessäni tehdä toisiin vaikutuksen. Määrällä ei ole väliä, vaan rauhalla.